Mitkä ovat hyvät kiipeilykengät seinäkiipeilyyn ja kalliokiipeilyyn? (2018 päivitys)

”200 euroa!?!?”, huudahdin kun kuulin mitä hyvät JUOKSUKENGÄT maksavat.

Keskustellessani erään maratoniakin juosseen henkilön kanssa juoksukengistä, puhe kääntyi nopeasti siihen, että hyvistä kengistä kannattaa maksaa.

Juoksija ei jalkojaan halua pilata, eikä toivottavasti kiipeilijäkään.

Siksipä eteisen kaapissa on syytä olla melkeinpä toistakymmentä paria, koska jalkaa ei kannatta totuttaa vain yhteen malliin. Muuten loukkaantumisriski, varsinkin pitkiä matkoja juostessa, kasvaa.

Onneksi kiipeilykengät eivät maksa aivan näin paljoa…

Mutta miten tämä liittyy kiipeilykenkiin?

Muistatko ne ensimmäiset kiipeilykenkäsi?

Olivatko ne aivan koppurat ja lipsuivat joka otteelta?

Ja myöhemmin vaihtaessasi toisiin huomasit, että jalkojen päällä voi oikeasti seisoa otteilla.

Vai sattuivatko ne niin paljon, että vessan siivoaminen houkutteli enemmän kuin kiipeilemään lähteminen?

Jokainen kiipeilyn aloittanut voi varmaan tunnistaa tämän. Aloittelijan kannattaa ehkä valita erilaiset kengät kiipeilyyn kuin hieman kokeneemmän kiipeilijän, ja ehkä kokenut kiipeilijä voi vielä suosia hieman tiukempia kiipeilykenkiä.

Mutta vikaostoksia voi tulla.

Muistan, kun aloitin kiipeilyn yli kymmenen vuotta (jaiks!) sitten, niin seuraava käsitys oli voimissaan:

Mitä tiukemmat kiipeilykengät sitä tiukempi greidi.

Noh, ensimmäiset kenkäni oli jotkin mustat Borealin suoralestiset nauhakengät (koska ne olivat olleet tutut vuokrakengät). Ainakin jalkatekniikka kehittyi niissä, jos jotain positiivista on haettava.

Tai ainakin kuvittelin jalkatekniikkani kehittyvän.

Tulipa sitten aika, jolloin halusin ostaa ”lähetyskengät” eli voimakkaasti alaspäin taivutetut, joilla piti pysyä aivan pienimmillä otteilla, koska ne tuottavat eniten voimaa ottelulle.

Ostin niin tiukat, että kerran kun potkaisin seinään jalan lipsahtaessa, isovarpaan kynsi lähti irti.

Auts.

No niillä ei kiivetty enää sen jälkeen. Siinä meni satanen hukkaan, mutta saipahan kampustella muutaman viikon.

Pahimmillaan siis väärien kiipeilykenkien valinta voi johtaa loukkaantumiseen tai jopa harrastuksen lopettamiseen heti alkuunsa.

Kiipeilykengät – miten ne valitaan?

Mitä sitten kiipeilykengissä pitäisi ottaa huomioon.

Tietysti valinnassa täytyy ottaa huomioon millaisia reittejä haluaa kiivetä. Ja onko vasta aloittamassa kiipeilyä vai jo useamman vuoden harrastanut.

Mielestäni aloittelijan, ja miksei myös pidempään harrastaneen, kannattaa pitää mukana sellaiset kiipeilykengät, jotka ovat mukavat, ja joilla voi olla seinällä vaikka tunnin putkeen. Usein tällaiset ovat suoralestiset. Tietysti aivan alussa sitä ei jaksa, mutta pointti on se, että kiipeilyä ei pitäisi tarvita lopettaa kesken sen takia, että varpaisiin sattuu tai niistä on lähtenyt tunto. Tai jättää seuraavana päivänä välistä, koska kenkiä ei pysty laittamaan jalkaan.

Kenkien tulisi kuitenkin olla sellaiset, että niillä voi seisoa mukavasti otteilla ja niillä voi astua myös pienimmille otteille, tai ainakin sitä voisi niillä kiipeilykengillä harjoitella.

Camun sivuilla on hyvä jaotelma eri tyyppisiin kenkiin, ja sieltä löytyy myös tämä linkki, josta voit halutessai käydä lukemassa, mitä voi käydä, jos vetää jalkaan yhtä tiukat kengät kuin Adam Ondra aikoinaan (kuva kannattaa käydä katsomassa).

Hän piti 5,5 numeroa pienempiä Futuroita kuin hänen normaali kengän kokonsa on.

Nykyään kiipeilytossut ovat kuitenkin jo niin tukevat, että kiukkutiukoista kengistä ei suurempaa hyötyä välttämättä saa. Tosin joissakin malleissa puoli numeroakin voi tehdä ihmeitä: tämän huomasin erityisesti La Sportivan Miura VS -kengän kohdalla. Ja toisaalta taas, jos valtsee liian tiukan kengän, se voi rikkouttua helpommin.

Vaikka kiipeilykenkien valmistajat pyrkivät tyypittelemään eri kengät eri kiipeilyyn sopiviksi, totuus on, että samalla kengällä voit kiivetä hyvin usein niin släbiä, suoraa seinää, hänkkiä, kattoa kuin halkeamaakin.

Esimerkkinä tästä voisi olla vaikka La Sportivan Solution -kenkä.

Mutta.

Kiipeilykengät kalliokiipeilyyn

Joskus tietty kenkä vain toimii paremmin tietyssä tilanteessa. Silloin kun kaikki apu on otettava käyttöön, jotta jonkin reitin pääsisi (koska niinkin voi käydä että yksillä kengillä jotain tahkoaa kymmeniä yrityksiä, ja kenkien vaihdon jälkeen se menee ensimmäisellä), niin silloin repusta kannattaa löytyä ainakin kahta erilaista kenkää: pehmeää ja tukevaa.

Joskus joku pieni listaote voi vaatia tukevaa kenkää, kun taas pyöreät jalkaotteet huutavat pehmeämpää kenkää, jotta siihen saa mahdollisimman paljon kumia painettua.

Pehmeä kenkä on myös hyvä olla treenikenkänä: tällöin isovarvas joutuu työskentelemään, ja vahvistuu vaikkapa talven aikana tehtyjen kierrosten aikana kesäksi. Näin jaksaa seisoskella pienemmillä listaotteilla pidempään.

Tähän voisin tosin sanoa varoituksen sanan. Isovarvas voi rasittua liikaa ainakin aluksi, ja jalkapohjat on syytä venytellä kiipeilykertojen jälkeen. Aina.

Itse pidän mukana aina vanhat kengät lämppäkenkinä, ja ehkä kahdet vähän uudemmat, joista toiset toimivat ”lähetyskenkinä”.

Tiedän. Aika hassua.

Mutta se tekee päälle hyvää kun tietää, että jalka ei lipsahda vaikka yrittäisi.

Kiipeilykengät ja boulderointi

Boulderointikengät ovat yleensä hieman pehmeämmät, koska yleisesti ottaen ajatellaan, että boulderoidessa halutaan tehdä maksimimuuveja, jolloin otteet ovat usein jaloillakin todella huonot. Tämän vuoksi pienemmistä otteista saa paremman otteen jaloilla, jos kenkä ja käytetty pohjakumi ovat pehmeät. Tällöin isovarpaalla saa tehtyä enemmän työtä, ja kenkää saa todella painettua alaspäin. Etenkin hänkkäävillä reiteillä jalkojen käyttö korostuu, ja pehmeämmillä kengillä otteesta saa painettua paremmin. Pehmeämpi kenkä myös ”laskeutuu” otteen päälle paremmin, jolloin kumipinta-alaa tulee enemmän otteelle. Tämä tietenkin parantaa kitkaa, jolloin otteesta voi ponnistaa paremmin.

Tällaiset pehmeät kengät ovat usein myös hyvä valinta seinäkiipeilykengiksi.

Seinäkiipeily ja oikeanlaiset kengät

Seinäkiipeily on usein treenaamista ulkoprojekteja varten tai ihan vain kuntoilumuoto. Molemmissa tapauksissa kiipeilykenkien olisi hyvä olla sellaiset, että niillä jaksaa olla seinällä 30-60 putkeen. Lähetyskengillä tai hyvin aggressiivisilla kengillä tämä harvoin onnistuu. Jotta kiipeilijänä kehittyy, se vaatii tunteja ja tunteja seinällä. Symmetriset kengät, jotka on mitoitettu hyvin, eli kengät eivät luiskahda otteiden päältä pois, koska ne ovat liian isot, on hyvä ratkaisu.

Pehmeämmät kengät toimivat usein hyvin sisäkiipeilyssä, koska otteet ovat usein pyöreitä, jolloin kenkäpinta-alaa saa otteille paremmin, kuin ns. listakengissä. Toki niillekin on paikkansa sisällä. Pehmeissä kengissä, varsinkin aloittelijoille, voi olla se haaste, että niilä ei jaksa kiivetä niin kauaa kuin haluaisi, koska jalan lihakset, etenkin isovarvas, ei ole vielä tottunut uuteen rasituksen.

Siksi hieman kovempi kenkä voi olla aluksi parempi. Tai noudattaa juoksijoiden ohjetta, ja ostaa kaksi erilaista paria, jolloin jalat tottuvat sekä rasitukseen, että saa levätä kun se aika on (esimerkiksi aerobista kestävyyttä treenatessa, jolloin se, että jalkoihin sattuu, ei pitäisi olla harjoituksen este).

Erilaiset kiipeilykenkämallit

Kiipeilykengät ovat kehittyneet vuosien saatossa ensimmäisistä suoralestisistä tennarityylisistä ratkaisuista hyvin spesifeihin käyttötarkoituksiin suunniteltuihin tossuihin. Tossujen lestit ja mallit vaihtelevat suuresti, ja usein on niin, että kenkiä joutuu sovittamaan useita erilaisia, koska oman jalan malli määrää pitkälti sen, voiko idolinsa suosimaa kenkämallia kuitenkaan käyttää… Kerron seuraavaksi mitä erilaisissa kiipeilykengissä on hyvä ottaa huomioon.

Symmetriset kengät

Suoralestiset kengät ovat usein hyviä aloittelijoille, koska ne jalassa voi olla huoletta pitkään. Tällaiset kengät eivät myöskään väännä jalkaterää mihinkään suuntaan, joten jalka saa olla melko rennosti kengän sisällä.

Asymmetriset kengät

Tällaiset kengät ovat usein tarkoitettu listakiipeilyyn, koska kenkä pakottaa tuomaan voimaa isovarpaalle. Mitä asymmetrisemmät kiipeilykengät ovat, sitä enemmän jalka supinoi, mikä voi aluksi tuntua hyvin epämiellyttävältä, koska jalkapohja tuntuu kramppaavan. Kenkä siis kaartuu sisäänpäin. Loivasti asymmetrisiä La Sportiva kiipeilykenkiä ovat muun muassa Otaki-malli. Vahvasti asymmetriset ovat puolestaan Miura VS, jotka ovatkin melko lyömättömät suomalaisella graniitilla.

Aggressiiviset kengät

Aggressiiviset kiipeilykengät on usein tarkoitettu hyvin päällekaatuviin profiileihin. Tällaiset kengät ovat usein myös pehmeät, jotta varpaalla voi oikeasti tarttua otteesta kiinni. Aggressiivisuuden taso myös vaihtelee, esimerkkinä Solution, joka on hyvin aggressiivinen malli, ja Skwama, joka puolestaan on hieman vähemmän aggressiivinen, jolloin se soveltuu myös släbikiipeilyyn.

Muistan vielä ajan, jolloin saatoin ostaa satasen kiipeilykengät silmiä räpäyttämättä, mutta 15 euron tennarit tekivät tiukkaa (ja kummathan ovat tärkeämmät jalan kunnolle…)

Vaikkei kiipeilykenkiä ihan toistaakymmentä paria olekaan kaapissa, muutamat niitä kannattaa varastossa pitää.

Katso kaikki kiipeilyvarusteet, mukaan lukien kiipeilytossut, mitä Loco Rockilla on tarjolla nyt. Jos jokin La Sportivan malli puuttuu, laita ihmeessä viestiä. Luultavasti ne saamme sinulle tilattua.

Lue seuraavaksi, mitä tutkimukset sanovat liian pienien kiipeilykenkien käytöstä.

Tai tsekkaa kaikki tarjouksessa olevat kiipeilykengät!

P.S. La Sportiva on muuten alkanut panostamaan erityisesti kiipeilykenkien ergonomiaan. Mallistossa on jo kenkiä, jotka on suunniteltu jalkaspesialistien kanssa, kuten Maverink ja Gripit! Tämä on ilouutinen varsinkin heille, ketkä miettivät kiipeilykenkien ostamista lapsilleen.

P.P.S. Artikkelikuvaan liittyen. Markkinoilla on niin paljon eri kenkämalleja, että jokaiselle varmasti löytyy sopivat. Loco Rockilla on myytävänä La Sportivan kiipeilykenkiä.

Tämä blogimerkintä kuuluu kategoriaan Yleinen.