Kiipeily – Turku tarjoaa monenlaisia elämyksiä

Turku, suomen vanhin kaupunki, jonka arvioidaan syntyneen 1200-luvun lopulla, aivan Aurajoen rannalla, tarjoaa kiipeilyelämyksiä niin tois puolel kuin myös tääl puolel jokkee.

Vaikka Turku on ehkä tunnettu hunajastaan, siis jääkiekkoseura TPS:n kannatuslaulustaan, ei kiipeilykärpäsen pureman saaneet ole voineet välttyä kuulemasta paikoista, kuten Luolavuori tai Kustavi.

Turun asukasluku on noin 188 000, joten vehrevää maastoa kallioille ja bouldereille on vielä riittämiin. Toisin kuin kiipeily Joensuussa, turkukiipeily ei aina vaadi edes autoa, vaan lähimmät boulderit löytyvät esimerkiksi Luolavuoren kaupunginosan metsiköstä. Suuri tenniskentän vieressä napottava boulderi tervehtii Luolavuoreen saapujaa. Kantti ”Suojelusenkeli” 7A varmasti kuumottaa monen kiipeilypatja selässä kulkevan mieliä.

Seinäkiipeily Turussa

Kiipeily Turussa, etenkin seinäkiipeily, onnistuu Kiipeilypalatsilla, avattu jo vuonna 1994, ja joka sijaitsee vesitornin mäellä, aivan yliopiston kirjaston ja yliopistorakennusten keskellä. Nostalgia on täällä kunniassaan, eikä kiipeilyn trendit ole päässeet pilaamaan sitä, mistä kiipeilyssä on oikeasti kyse. Satunnaisen matkailijan kannattaa kuitenkin muistaa, että aukiolo on melko tyypillinen Turulle, eli maanantaisin tänne ei tavallinen yleisö pääse kiipeilemään. Viikonloppuisin kiipeilyikkuna on klo 13-18 ja arkisin klo 15-21.

Kesäaikaan siirryttäessa kannattaa kuitenkin varmistaa, että paikka on auki, koska aukioloajat muuttuvat tuolloin.

Kiipeilypalatsin koreus on melko optimaalinen: kiipeilyseinät kohoavat noin 12 metrin korkeuteen. Paikan erikoisuutena on mahdollisuus kattokiipeilyyn, jota saa harrastaa jopa 18 metrin verran niin halutessaaan.

Kiipeilypalatsilla järjestetään alkeis- ja liidikursseja aina silloin, kun halukkaita tulijoita on riittävä määrä.

Boulderointi Turussa

Boulderointia Turussa pääset harrastamaan Boulderointitehtaalla, joka sijaitsee Old Millin kiinteistössä (Ruukinkatu 4). He ovat juuri laajentaneet tilojaan, joten tila on siisti, väljä ja reitit vaihtuvat suhteellisen tiuhaan tahtiin. Lisätietoja paikasta löydät osoitteesta www.bouldertehdas.fi.

Jos et tykkää ruuhkasta, ja kaipaat ns. vanhan liiton meininkiä, boulderointi Turussa onnistuu myös paikallisen seuran tiloissa, joka sijaitsee Turun Urheilupuistossa. Harrastaminen siellä on edullista: tiloihin pääseminen vaatii seuran jäsenyyden ja boulderointitilan avaimen. Tätä mahdollisuutta kannattaa tiedustella osoitteesta www.kruxi.fi.

Paikkaa on kehitetty ja tiloista löytyy nykyisin jopa voimistelurenkaat ja Beastmaker 1000 -sormilauta!

Boulderointipaikkoja Turussa on ulkona pilvin pimein. Ei Turkua turhaan kutsuta nimellä Rock City. Ehkä kuuluisin boulderointipaikka Turussa on Luolavuori, josta löytyy klassikoita aina 90-luvulta asti. Paikka on Juha Isotuvan avaama. Ehkä tunnetuimpia reittejä Luolavuoressa on Paidattomuus tuo voimaa, Kasvihuoneilmiö, Joogo ja Matahari, jota tullaan yrittämään aina Helsingistä asti.

Tiesitkö muuten, että Luolavuoren ensimmäinen reitti oli Punainen Risti!

Kalliokiipeily Turussa

Turun seutu on profilitunut hyvin pitkälle sanan ”luomukiipeily” ympärille ei enempää eikä vähempää kuin Kustavin kiipeilykallioiden, etenkin Kräkiniemen, löytymisen jälkeen vuonna 2002. Tästä suuri kiitos tuolloin kaiket kesät kiipeilykallioita kehittäneille Pauli Salmiselle ja Perttu Ollilalle (lähde: Suomen kalliokiipeilyreitit 2008).

Tuohon aikaan kiipeilyn etiikka herätti keskustelua alueella, jolloin eri kiipeilykulttuurit nousivat puheenaiheiksi, kuten kävi aikanaan 1960-luvulla Yhdysvalloissa Yosemiten kiipeilykalliota kehitettäessä. Jo tuolloin eri koulukunnat (ns. no-bolts) ”kilpailivat” siitä, kumman tapa on oikein: omat varmistusvälineet seinälle itse vieden (ns. trädikiipeily) vai valmiisiin pultteihin varmistaen (ns. sporttikiipeily).

Tänäkin päivänä voi lukea juttuja maailmalta, jossa hienon halkeaman viereen on laitettu pultit, jolloin ne on käyty poistamassa ilman pulttaajan lupaa. Voi myös kysyä, miksi linja edes on pultattu jos se olisi ollut kiivettävissä luonnollisilla varmistusvälineillä. Kiipeily tarjoaa monenlaista pohdintaa ja jokainen suhtautuu kiipeilyyn omalla tavallaan.

Jos historiaan haluaa vedota, niin näkemystensä tueksi voi aina heittää joko Royal Robbinsin tai John Bacchardin ”no-bolts” filosofiaa tai hieman löysemmin asioihin suhtautuvaa Warren Hardingin ”ylös keinolla millä hyvänsä” filosofiaa.

Sporttikiipeilykallioita Turun lähiseudulla on muutamia, kuten Silokallio ja Rauninrotko Luolavuoren boulderointialueen vieressä, sekä Ispoisten kiipeilykallion menetyksen jälkeen Perttu Ollilan avaama Biolaakso. Sieltä löytyy muuten varsin kinkkinen reitti nimeltä Paradigma. Ravattulan Muikunvuori tarjoaa myös kiipeilyelämyksiä suurten siirtolohkareiden keskellä, jonne innokkaimmat kiipeilijät sujauttavat pyörällä alkulämmittelyn varmistamiseksi.

Jos auto on käytössä, vannoutuneiden köysikiipeilijöiden kannattaa suunnata auton nokka kohti Saloa, jossa Hyttyskallio ja Angelniemi tarjoavat monenlaista kiivettävää.

Vinkki! Kesäkuumalla Hyttyskallio on yleensä hyvä vaihtoehto. Kuumuus ei juuri kitkaan vaikuta, tosin hyttysmyrkkyä kannattaa varata mukaan reilusti. Sateen jälkeen kallion kuivumiseen menee muutama päivä, koska kallion päällä on sammalta, joka valuttaa vettä pitkään. Huomioi myös käytös kalliolla. Kallion oikeassa laidassa on talo, joten ainakaan oikealla sektorilla kiivetessä kannattaa suuremmat karjaisut pitää sisällään.

Jos Kustavin kiipeilystä haluaa kuulla lisää, kannattaa tähyillä Kustavifestareiden ajankohtaa. Tuolloin on mahdollista osallistua myös legendaariseen Juha Suikkalan jammikouluun!

Tutustu myös myynnissä oleviin kiipeilyvarusteisiin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*
Website