Kiipeily, josta Joensuu on tunnettu (myös)

Joensuu, Itä-Suomen toiseksi suurin kaupunki ja jossa sijaitsee Itä-Suomen yliopiston campus,  ja josta on lähtöisin niin Hassisen Kone kuin Neljä Ruusuakin, tarjoaa sekä satunnaiselle Itä-Suomen vierailijalle kuin myös paikalliselle kiipeilyn harrastajalle oivat puitteet lajin treenaamiseen. Silloin kun esimerkiksi Ilosaarirock ei vie huomiota, on esimerkiksi Joensuun Areena, jossa oli aikoinaan Suomen korkein sisäkiipeilyseinä, mainio paikka testata kestävyysominaisuuksiaan.

Vuorivaara, myös Heinävaarana tunnettu, köysikiipeilykallio tarjoaa tiukkaa krimppaamista sporttikiipeilijöille, sekä laskeutumisen elämyksiä erilaisille ryhmille. Boulderaluiden tavoittaminen vaatii jo autokyytiä, koska lähimmät laadukkaat kivet ovat noin puolen tunnin ajomatkan päässä Joensuusta.

Automatkalla kannattaa selata läpi vaikka päivän Karjalainen, Joensuussa ilmestyvä paikallislehti, ja laittaa soimaan oivaltavan lauluntekijän, Jaakko Tepon rallit. Takapenkillä olevat voivat keskittyä puhumaan joko kiipeilystä, tai syventyä Leena Leskisen tai Heikki Turusen teoksiin, muutamia mainitakseni. Kenellä reitit jäävät toppaamatta voikin sitten lausua kotimatkan vaikkapa Tapani Tavin runoja ulkomuistista.

Seinäkiipeily Joensuussa

Seinäkiipeily on lajina kasvattanut valtavasti suosiotaan ja arvioidaan, että harrastajamäärät voisivat liikkua jo jossain 50 000 ja 100 000 harrastajan välillä. Tämä lukema on tosin vielä hieman ylimitoitettu, koska esimerkiksi lisenssin omaavia jääkiekon harrastajia on Suomessa reilu 70 000 ja laji on kuitenkin yksi Suomen suosituimmista harrastajamäärässä mitattuna.

Esimerkiksi uusia kiipeilyhalleja on tullut (kiipeilyareena.com) ja on tulossa muun muassa Helsinkiin, Jyväskylään ja Tampereelle. Harrastajamäärien arviointi on hankalaa, koska kaikki eivät ole seuroihin rekisteröityneitä, vaan harrastaminen tapahtuu ”tutkan alapuolella”.

Seinäkiipeily on oivaa yleiskunnon treenausta ja monet näkevät lajin nimenomaan kuntoilumuotona. Kiipeily ei sinänsä vaadi suuria alkupanostuksia, vaan hankkimalla omat kiipeilykengät, kiipeilyvaljaat, mankkapussin ja esimerkiksi mankkapallon, lajiin pääsee jo hyvin sisälle.

Sisäseinäkiipeilyhallit ovat nykypäivänä hyvin viihtyisiä, jossa reitit on selkeästi merkattu ja reitintekijät ovat jo lähes ammattilaisia. Uusimmissa halleissa on jo itsevarmistavia laitteita jolloin korkeammille reiteille pääsee, vaikka kiipeilykaveria ei sille kerralle olisi löytänyt.

Jotta kiipeily toisi kaikki hyvät puolet esille, ja olo olisi itsellä varmempi, kannattaa osallistua mahdollisimman pian lajin aloittamisen jälkeen paikallisen seuran tai kaupallisen kiipeilyhallin järjestämille kiipeilyn alkeiskurssille. Tällöin opit perustaidot, jolloin osaat sitoa itsesi kahdeksikko solmulla köyteen ja osaat varmistaa kiipeilykaveria turvallisesti yläköydellä. Tämä antaa jo aivan uudet mahdollisuudet uusien reittien ja profiilien kiipeämiseen. Kiipeilyn alkeiskurssien kesto vaihtelee noin yhdestä tunnista aina kuuden tunnin mittaisiin, kuten Joensuussa Karelian Kiipeilijöiden alkeiskurssit.

Erilaiset kiipeilytekniikkakurssit ovat myös hyödyllisiä, jolloin pääset heti sisälle eri tavoista ratkaista reittejä mahdollisimman helposti. Ja muista, että tekniikkasi muodostuu ensimmäisen kuuden kuukauden aikana, jonka jälkeen opittuja asioita on vaikeampi enää muuttaa.

Jotta liidaamisen tai liidaajan varmistamisen oppisi heti hyvin, kannattaa hakeutua kiipeilyn jatkokurssille esimerkiksi Joensuussa. Toki lajin saloihin voi perehtyä myös asiaan dedikoituneen kiipeilykaverin kanssa, mutta Loco Rock suosittelee kaikkien turvallisuuden nimissä ensisijaisesti käymään kurssin liidaamista varten.

Kiipeily Joensuussa voi hyvin. Joensuussa seinäkiipeilyn ”mekka” on vuonna 2004 valmistunut ja 24 metriä korkea monitoimihalli ja suurtapahtumien keskus Joensuun Areena, jonka kiipeilyseinä rakennettiin reilu kymmenen vuotta sitten. Kiipeilyseinä oli aikoinaan Suomen korkein kiipeilyseinä. Kiipeilyseinän korkeus on 19 metriä, ja kiivettävää matkaa kertyy 22 metriä seinän jyrkkyydestä johtuen. Joensuun Areenalla on järjestetty niin SM kuin PM tasoisia köysikiipeilykisoja. Tämän hetken tunnetuin joensuulainen kiipeilijä on Sami Koponen, joka on kiivennyt köysikiipeilyreittejä aina 8c+ vaikeustasoon asti.

Joensuussa kiipeilyn alkeis- ja jatkokursseja kannattaa kysellä Karelian Kiipeilijöiltä (kiipeilijat.net).

Boulderointi Joensuussa eli ”täälläkö sitä vuorikiipeilyä harrastetaan?”

Boulderointi Joensuussa tapahtuu pienessä, jopa sympaattisessa, Palloilukeitaan entiseen squash koppiin rakennetussa boulderointisalissa. Salin ylläpito tapahtuu pääosin paikallisen kiipeilyseuran, Karelian Kiipeilijöiden, talkoovoimin. Kiipeily on täällä melko edullista ja etenkin kuukausikortin ostamisen jälkeen kiipeilykerralle ei hintaa juuri tule: kuukausikortti maksaa 30 euroa.

Karelian Kiipeilijät järjestävät talvisin myös omaa leikkimielistä kisailuaan eli Susiraja Cupia. Tämän tarkoituksena on vauhdittaa reittien vaihtuvuutta kiipeilysalissa. Ideana on, että jokainen purkaisi ja tekisi ainakin yhden uuden reitin, jota sitten kisoissa kaikki pyrkivät kiipeämään.

Boulderointi ulkona Joensuussa vaatii sitten jo autoa, toisin kun Turussa, jossa on lukuisia ulkoboulderointipaikkoja aivan pyöräilymatkan päässä. Joensuusta ajaa autolla noin 30-60 minuuttia lähimmille kiville. Liperin kivet ovat aloittelijalle ehkä paras paikka päästä sisälle boulderoinnin saloihin. Kokeneemmalle boulderoinnin harrastajalle esimerkiksi Jero, Nunnanlahti ja Kivilahti tarjoavat haasteita aina seiskan yläpäähän asti. Löytyypä Nunnanlahdesta jopa Pohois-Karjalan ainoa 8A tasoinen boulderreitti eli Pasi Penttisen avaama Mahjongg.

Kalliokiipeily Joensuussa ja lähialueilla

Kiipeily Joensuun alueella alkoi varsinaisesti jo vuonna 1994, kun herra nimeltä Olli Pyykönen päätti lähteä kehittämään Heinävaaran Vuorivaaran kalliota. Seuraavaksi löydettiin ja alettiin kehittämään Havukkavaaran kalliota, kunnes vuonna 2000 Notkon kallio sai ilmeenkohotuksen kiipeilijöiden toimesta. Notko onkin oiva kohde kuumina kesäpäivinä, koska aurinko ei sinne juuri paista. Tosin elokuun tietämilllä pienet kaverit nimeltään hirvikärpäset ovat hanakoita liittymään letkan kärjessä tarpovan paidanliepeisiin.

Melko lähellä Notkoa kohoaa nykypäivänä kallio nimeltään Moisseenvaara. Kalliolta löytyy todella paljon helppoa kiivettävää, ja pulttaus on myös tehty hyvin pitkälle aloitteleviä kalliosankareita silmälläpitäen. Esimerkiksi pulttausväli on tehty miellyttäväksi, eikä kuumottavia tilanteita juurikaan pääse syntymään. Kalliolta löytyy myös trädireittejä, joten trädivarusteet kannattaa mukaan ottaa myös.

Kallio on myös poikkeuksellinen alueella, koska se kohoaa hyvän matkaa lähes 20 metrin korkeuteen, ja reittejä kiivetessä todella pääsee nauttimaan kiipeilyn huumasta.

Jos omia rajojaan haluaa kokeilla kalliokiipeilyssä Joensuun alueella, Vuorivaara kannattaa ottaa suunnaksi, ja lähteä testaamaan taitojaan sellaisilla reiteillä kuin Tommy Taberman tai Prinsessa Diana. Vaikka kallio on suhteellisen matala, matka maasta toppiin on monesti täynnä täyttä toimintaa.

Ja näitä reittejä varten kannattaa käydä tutustumassa myös Loco Rockin myynnissä oleviin kiipeilyvarusteisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*
Website