Henri’s Paddle Quest – Miten retki alkoi?

”Eikös ihminen ole hukassa vasta sitten kun ei tiedä yhtään minne on menossa?”

Mitkä vaihtuvat mummon tekemiin heti seuraavalla pysäkillä?

Mikä vuosi heti alkumetreillä?

Mikä toi lisäjännitystä menoon kun Henri astui kajakkiin?

 

30.4.2016. Ruissalo, Turku.

Aurinkoinen lauantaipäivä.

Suorastaan kuuma. Matka oli alkanut Joensuusta jo kello 5.40.

Kun muut virittelivät grillejään ja kaivoivat viimeistään tänään aurinkorasvoja kaappien perukoilta taas käyttöön, Henri oli virittämässä varusteitaan (melkeinpä) toivottoman tavarakaaoksen keskellä lähtökuntoon. 

Nuo kaikkiko pitäisi yhteen kajakkiin saada mahtumaan?

Touhua katsellessa tuli mieleen, että kajakkiin pitäisi saada sivuvaunut äkkiä laitettua.

”Eihän se ole kuin tuotekehitysjuttu”, totesi Henkka.

Oli toki paljon tavaraa mikä pitikin jäädä Turkuun. Viimeisin tarvittava laite oli tullut muutamaa päivää aikaisemmin. Onneksi ei mennyt viime tippaan. Esimerkiksi Miurat olivat tulleet uudelle omistajalle (paketti tosin hieman oli kärsinyt matkalla), muutamat GridLockit tulivat tänne myös. Harmittavasti (minun onnekseni) kipukoukku ei mahtunut mukaan, mutta ruoka meni kuitenkin nyt etusijalle (katso video niin näet millä kajakki oli täytetty).

”Viemäri onkin hyvä jättää taustalle”, Henkka tokaisi kuvaussession tiimellyksessä. ”Sopii kuvaan. Hyvä paikka lähteä.”

Joku mustakantinen, josta itse en tajunnut juuri mitään vaikka joskus aiheesta puhuttiin, näytti lojuvan maassa. ”Gradukirja se on kuitenkin hyvä ottaa mukaan. Myrskypäivien varalle. Tuskin maltan odottaa!”*

Viimeiset arpomiset ruokien suhteen oli käynnissä. Kaikki kaurapuuro ei mahtunut kyytiin. Hiilarijauhetta pakatessa tuli yllätys. ”Jaahas. Tämmöstähän se yleensä on. Pussit vuotaa heti lähtövaiheessa.”

Puvun kanssa oli hieman arpominen, miten päin se taas meneekään. Ei löytynyt nuolia ei, että miten päin. Muutaman kerran pyörittämisen jälkeen se kuitenkin saatiin päälle… Vähän kuin kerhovaljaat: kun ne johonkin kassiin lynttää, joku tuntuu sotkeneen ne aivan solmuun kun ne seuraavan kerran kaivaa esiin.

”Ainoa huono puoli on, että mummon villasukat on jo kyydissä. Nämä tekokuitusukat… luulen, että heitän ne heti ensimmäiseen roskikseen. Villasukat on kyllä ihan ehdottomat.”

Vaikka keli oli loistava, auringossa on huonot puolensa: paisteessa polttaa helposti naaman. Ja aurinkorasvaa ei voi käyttää, koska se tuhoaa kaikki mansetit kuivapuvusta. Ja mansetit pitävät veden poissa iholta. Ja niitä ei haluta tuhota. Siksi superhessulakki (itse tehty) on tarpeen.

 

Ilmeisesti kun viimeksi mentiin voin voimalla, nyt vuorossa on maapähkinävoita suoraan purkista. Se on kyllä ihme ainetta.

Viimein puku on päällä. Kajakki meressä. Jännitysmomentin loi hätäraketti, joka sojotti haarojen väliin Henrin astuessa kajakkiin. ”Siirretäänpä tätä hiukan.”

Matka voi alkaa.

Henri’s Paddle Quest – Scandinavian Roundabout 2016 from Jussi Kettunen on Vimeo.

PS. Reissua on takana nyt parisen viikkoa. Nelisen päivää meni uutta kameraa odotellessa, koska se otti hieman vesikosketusta. Samoin penkki hajosi, termospullo myös. Hieman haastetta heti alkumatkaan. Henri arvoi, että päivävauhti olisi voinut olla tässä kelissä noin 70 kilometriä päivässä, mikä olisi tarkoittanut 10-12 viikon kokonaisaikaa. Nyt lepopäivät on kuitenkin kulutettu.

Reissun koordinaatit löydät edellisestä jutusta.

Seuraa matkaa Loco Rockin Facebook-sivuilla. Tykkää toki sivusta myös. Järjestämme siellä kilpailuja aina aika ajoin. Ensimmäisen kisan voitti Petri, joka saa itselleen Modestonen vedenkestävän vihkon.

*sen verran voi paljastaa, että videolla näkyvä kirja ei sitten kuitenkaan mahtunut mukaan

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*
Website